- (10. 11.2015) Yksilöllinen oppimispolku - opettajien ja opiskelijoiden työn uudelleen kanavoiminen
- (9.2.2016) Tiimioppiminen - tiimijaksokokeilujen käytännöt
- (2.5. 2016) Liikkuvakuva ja muu monimedia opetuksessa ja opiskelussa - käsikirjoituksesta tekniikkaan
- (30.-31.8.2016) Pedamessut - mitä peruskouluissa tapahtuu? Entä lukioissa? - kartoitusta modernien oppimisympäristöjen tilasta
- (31.10.2016) Monilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa (yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ARONI-hankkeen kanssa
- (12.12.2016) Digitalisaatio työelämässä ja muussa
yhteiskunnassa - mitä opiskelijoilta vaaditaan
tulevaisuudessa?
- (23.1.2017) Monimedian arviointi - suullinen arviointi kielissä ja DigiTala
- (14.3.2017) Digitalisaation haasteet - työterveys ja hyvinvointi
- (18.4.2017) Tekijänoikeudet opetustyössä
- (11.9.2017) TOIVEUUSINTA: Digitalisaation haasteet - työterveys ja hyvinvointi
- (24. ja 25.10.2017) Itse- ja vertaisarviointi
- (18.1.2018) Yksilöllinen oppimispolku
WORKSHOP 1, 10.11.2015
Oppimisen yksilöllistäminen - kokemuksia ja käytänteitä
- (10. 11.2015) Yksilöllinen oppimispolku - opettajien ja opiskelijoiden työn uudelleen kanavoiminen
- (9.2.2016) Tiimioppiminen - tiimijaksokokeilujen käytännöt
- (2.5. 2016) Liikkuvakuva ja muu monimedia opetuksessa ja opiskelussa - käsikirjoituksesta tekniikkaan
- (30.-31.8.2016) Pedamessut - mitä peruskouluissa tapahtuu? Entä lukioissa? - kartoitusta modernien oppimisympäristöjen tilasta
- (31.10.2016) Monilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa (yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ARONI-hankkeen kanssa
- (12.12.2016) Digitalisaatio työelämässä ja muussa yhteiskunnassa - mitä opiskelijoilta vaaditaan tulevaisuudessa?
- (23.1.2017) Monimedian arviointi - suullinen arviointi kielissä ja DigiTala
- (14.3.2017) Digitalisaation haasteet - työterveys ja hyvinvointi
- (18.4.2017) Tekijänoikeudet opetustyössä
- (11.9.2017) TOIVEUUSINTA: Digitalisaation haasteet - työterveys ja hyvinvointi
- (24. ja 25.10.2017) Itse- ja vertaisarviointi
- (18.1.2018) Yksilöllinen oppimispolku
Oppimisen yksilöllistäminen - kokemuksia ja käytänteitä
Digisilta-hankkeen yhtenä hankelukioiden opettajia yhteen kokoavana toimintamuotona ovat workshopit, joihin kutsutaan innoittajiksi kulloisenkin teeman asiantuntijoita ja edelläkävijäopettajia.
Syksyn 2015 ensimmäisen workshopin teemana oli oppimisen yksilöllistäminen. Kyseessä ei ole mikään 2000-luvun keksintö, mutta matematiikan lehtori Pekka Peura on toiminut sen näkyväksi tekemisessä kirjaimellisesti polunraivaajana ja luonut pedagogiikkaa tukevan sivuston, jolle kootaan myös muidenkin oppiaineiden kuin matematiikan opiskelumateriaaleja (polku.opetus.tv). Polkupedagogiikkateemaa tarkasteltiinkin workshopissa usean oppiaineen sekä opiskelijoiden näkökulmasta.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelun yksilöllistämistä esittelivät Mäkelänrinteen lukion lehtorit Ulla Lahdes ja Tiina Salmi. Heidän pedagogiikastaan ja opiskelijoidensa kokemuksista voi lukea lisää täältä. Lisäksi he ovat perustaneet äidinkielen yksilöllistävään pedagogiikkaan Facebook-ryhmän sekä materiaalipankin.
Englannin kielen yksilöllistettyä opiskelua esitteli Skypen välityksellä workshopin etävieras lehtori Niina Kaiholehto Lieksan lukiosta. Hänen kokemuksensa hybridiopiskelusta oli kiinnostava: opiskelijat voivat kurssin joillain tunneilla halutessaan "poiketa" yksilölliseltä polultaan opettajajohtoiseenkin ohjaukseen.
Matematiikan videotuettua oppimista esittelivät Parolan lukion lehtorin Tuija Rantasen opiskelijat Ellinoora Ojala, Oskari Päärni ja Siiri Virolainen. He kokivat flipped learning -tyyppisen opiskelun mahdollistaneen heille rauhallisen laskuharjoittelun ja opettajan henkilökohtaisen tuen oppituntien aikana.
Kirjoittaja: Johanna Lampela, Janakkalan lukio
Video 1: Opetus-Tv, opetuskulttuuri murroksessa
Video 2: Pekka Peura ja yksilöllinen oppiminen
WORKSHOP 2, 9.2.2016
Tiimioppiminen
Serendipiteettiä
etsimässä?
Serendipiteetti = sattuma, jonka kautta löydetään jotain
arvokasta, jota ei alun perin tajuttu etsiäkään. Käsite, joka tuli varmasti
monelle uutena, tiivisti digisilta -hankkeen toisen workshopin pääsanoman
ytimekkäästi. Tiimeissä tekemällä, oppimalla, voimme saattaa opiskelijat
polulle, jossa he löytävät jotain uutta – jotain, mitä emme opettajina alun
perin tajunneet edes olevan tavoiteltavissa.
Tiistai -iltapäivänä Hämeenlinnan lyseon lukiolla kuultiin
syyslukukaudella 2015 järjestetystä tiimijaksosta. Saimme kuulla hankkeen
taustoista rehtori Pieta Tukkimäki-Hildéniltä, ensikäden kokemusta
uudenlaisesta opettamisesta – tai paremminkin ohjaamisesta – osalta tiimijakson
vetäjistä: Anna-Leena Riekkolalta, Aki Kontturilta ja Hanna Kantolalta.
Viestinä oli: tekemällä oppii – myös päästämään irti ja
antamaan nuorille tekemiseen vaadittavan tilan ollen kuitenkin tarvittaessa
läsnä. Kaikkea ei ole mahdollista suunnitella, eikä serendipiteetin mukaisesti
ole tarkoituskaan. Käytännön ideat, parannusehdotukset, toteutuksen sudenkuopat
ja onnistumiset tulivat elävästi esille ja heitettiinpä osallistujatkin
suunnittelemaan tiimijakson mahdollista viikkotehtävää. Kuinka sinä yhdistäisit
kemian, historian, ruotsin, äidinkielen ja terveystiedon? Entä millaista
projektia lähtisit viemään eteenpäin, jos aiheena on vesi ja ohjeena heittää
kaikki vanha ja tavallinen romukoppaan? Kuinka olisit luova, persoonallinen ja
pirskahteleva? Uskaltaisitko edes olla?
”Villeimmätkin” ideamme ryhmissä tuntuivat jäävän
kakkoseksi, kun tiimijakson itse kokeneet lukiolaiset kertoivat kokemuksistaan:
vaikuttamaan oli pyritty ja Afrikkaan hankittu hienolla tiimityöskentelyllä
vesiputkea useamman metrin verran – ja olipa koko prosessi dokumentoitu ja
koottu upeaksi filmiksi, joka nosti vaikuttavuudessaan ihon kananlihalle,
nauratti ja ansaitsi raikuvat aplodit.
Workshopin yhteydessä nousi välillä esiin huoli, kuinka
OPSin tavoitteisiin päästään, jos yhdistetään monia eri aineita. Totuus: ei
välttämättä mitenkään. Toisaalta, tulevatko OPSin tavoitteet tutuiksi kaikillle
tavallisellakaan opetuksella?
Tämän lisäksi esiin nousi kerta toisensa jälkeen, että
tiimijakson jälkeen ykköset ovat tarttuneet tekemiseen aivan uudella tapaa,
aivan erilaisin valmiuksin: yhteisöllisesti, itselleen tavoitteita asettaen ja
toimien. Kuulostaa tutulta? Niinpä, sieltähän se on… Eli aivan kuin suoraan
uudesta lukion opetussuunnitelmasta, mikä astuu voimaan tulevana syksynä.
Iltapäivän veti yhteen Idema Oy:n Maria Haapaniemi, jonka
kynästä serendipiteettikin tuli tutuksi. Loppukaneettina voisikin hänen
sanojaan mukaillen todeta: ”Measure what matters”.
Kirjoittaja: Tiia Taskinen, Hämeenlinnan Lyseon lukio
Kirjoittaja: Tiia Taskinen, Hämeenlinnan Lyseon lukio
WORKSHOP 3, 2.5.2016 - Liikkuva kuva ja muu monimediaMonilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa
Workshopissa esiteltiin monimedian käyttötapoja
Digisilta-hankkeen kouluissa sekä kamerakynä-pedagogiikkaa. Monimedia on
valikoima eri medioita, useimmat näistä ovat käytössä jokapäiväisessä
opetustyössä, mutta workshop avasi osallistujille uusia näkökulmia liikkuvan
kuvan käyttöön opetuksessa.
Monimedian käytön esimerkit aamupäivällä Turengissa olivat sanomalehtiprojekti,
opetusvideot ja mallivastausvideot. Kirsi Saarikon lehtiprojektissa Lammin lukion
ensimmäinen vuosikurssi ja yläkoulun 8.-luokkalaiset osallistuivat
sanomalehtijuttujen tekemiseen ja myös videoivat omaa työskentelyään. Projektin
myötä oppilaat oppivat tärkeitä työelämätaitoja, kuten aikataulujen
noudattamista ja järjestelmällisyyttä. Toisena esimerkkinä monimedian käytöstä
olivat Heini Syyriläisen tekemät opetusvideot sekä näytteet oppilaiden
tuottamasta videomateriaalista. Matti Leppänen Parolan lukiosta kertoi
tekemistään matematiikan mallivastausvideoista. Tavoitteena videoiden käytössä
on tehostaa matematiikan kotitehtävien tarkastusta, auttaa opiskelijaa
valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin ja helpottaa palautteen antamista
kokeista.
Iltapäivällä Kaurialassa omia monimediallisia menetelmiä
esittelivät Liisa Virtanen ja Risto Matveinen. Liisa Virtanen toteutti
tietokirjoja ja videoita yhdistelevän menetelmän, missä opiskelijat kiteyttivät
valitsemansa tietokirjan ydin sanoman lyhyeen videoon. Toteutukset vaihtelivat
tyyliltään laidasta laitaan, mutta selvää on, että kaikki sisäistivät aiheensa.
Risto Matveinen puolestaan tutki fysiikan ryhmänsä kanssa ympäristön tila- eli
ambienttiäänimaisemia. Tutkimuskysymyksenä oli esim. miten eri äänet fysikaalisesti
heijastuvat ympäristön eri materiaaleista. Projektissa nousi myös esille miten
äänimaisemaa voisi hyödyntää yli oppiainerajojen aina musiikkiin asti.
Workshopin pääantina oli kuitenkin Mediapedagogi Ismo
Kiesiläinen esittelemä Kynäkamera-pedagogiikkaa eli videokameran ja
videokuvaamisen toimiminen ajattelun välineenä. Nopeus, yksinkertaisuus ja helppous
ovat kynäkamera -menetelmän etuja. Kuvaamalla oppii ja kuvaaminen auttaa
jäsentämään opittavia asioita. Workshopin osallistujat saivat kokeilla
kuvaamis- ja katselutehtäviä. Harjoitusvideoiden kuvaaminen oli
mielenkiintoista ja yllättävän paljon ehti lyhyessäkin ajassa toteuttaa
annettuja tehtäviä. Kamerakynä-työskentelyssä videoiden katsomiseen liittyvä katselutehtävä
on osa oppimistapahtumaa ja tehtävien avulla kiinnitetään huomio opiskeltavaan
asiaan. Kamerakynä -työskentelyn esittely toi uuden näkökulman videokuvaukseen;
videoita voi kuvata kevyesti, osana oppimistuokiota ja kuvaamisen lisäksi katselutehtävät
ovat tärkeä osa kamerakynätyöskentelyä.
Lisää Kamerakynästä: http://www.kamerakyna.fi/
Kirjoittaja: Sirkka Savonmäki, Riihimäen lukio
Kirjoittaja: Sirkka Savonmäki, Riihimäen lukio
PEDAMESSUT, (Workshop 4), 30.-31.8.2016
Pedamessut Hämeenlinnan lyseon lukiolla innostivat yli sata lukioiden ja yläkoulujen opettajaa keskustelemaan opetusmenetelmistä. Kahtena perättäisenä iltapäivänä, tiistaina ja keskiviikkona 30. ja 31.8., runsas joukko opettajia kokoontui kaksituntisille messuille tutustumaan toistensa työhön.
Innostunut puheensorina täyttää kauniin Lyseon lukion vanhan juhlasalin. On ihana huomata kuinka avoimesti opettajat jakavat työssään kokeilemiaan ja käyttämiään erilaisia opetusmenetelmiä. Yhdessä ideoidaan miten kukin voisi menetelmiä soveltaa omassa opetustyössään ja omissa aineissaan. Messuilla on rento yhdessä tekemisen tunnelma ja iltapäivän päätteeksi opettajien kuulee toteavan, että kaksituntinen ei tahtonut riittää, kun iltapäivä herätti niin monia mielenkiintoisia keskustelunavauksia.
Pedamessut ovat alun perin saaneet alkunsa Ammattiopisto Tavastiasta, jossa uudenlaista tapaa jakaa osaamista opettajien kesken lähdettiin kokeilemaan ensimmäisen kerran vuonna 2015. Nyt messut on toteutettu kahdesti ja messuperinnettä on tarkoitus jatkaa vuosittain vuoden alussa toteutettavana, koko henkilöstön yhteisenä tapahtumana.
Lukiot innostuivat myös ajatuksesta ja nyt saimme ensimmäisen kerran näin lukuvuoden alkuun toteuttaa kaksipäiväisen tapahtuman myös lukioiden ja yläkoulujen opettajille. Nyt jaettiin lukioissa ja yläkouluissa opettajien käyttämiä menetelmiä. Mukana oli kuitenkin muutama katsaus myös toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Yhteistyö ja jakaminen yli kouluasterajojen onkin opettajille innostavaa ja tuo uusia näkökulmia opetuksen toteuttamiseen. Messut järjestettiin Opelix – osaava oppilaitos ja Digisilta -hankkeiden yhteistyönä.
Pedamessuilla ajatuksena on, että kollegat esittelevät käytännönläheisesti kokeilemiaan, uudenlaisia pedagogisia toimintatapoja; esimerkiksi erilaisten hankkeiden puitteissa ja opetus- ja ohjaustyössä kokeiltuja malleja ja erilaisia digitaalisia sovelluksia. Messut toteutettiin kahtena perättäisenä iltapäivänä saman sisältöisinä ja esittelyssä oli seitsemäntoista mallia, kokeilua tai hanketta. Messuilla jutustellaan yhdessä messupöytien äärellä ja jaetaan kokemuksia ja ideoita puolin ja toisin. Esittelyssä ei tarvitse olla mitään valmista mallia, vaan ihan alkuvaiheessakin olevia kokeiluja voi tulla esittelemään. Näitä voidaan sitten yhdessä viedä eteenpäin. Messuilla olikin rento HAUTOMO -nurkkaus, jossa kahvikupposen äärellä keskusteltiin ja jatkojalostettiin toimintamalleja yhdessä toisten opettajien kanssa.
Työn arjessakin opettajat jakavat kyllä ajatuksia ja ideoita, mutta monesti arjen kiire vie mennessään. Messuilla halutaan tarjota aika ja paikka opettajille jakaa kokemuksia, käydä pedagogisia keskusteluja ja yhdessä miettiä ja kehitellä uusia toimintatapoja ja saada näin matalan kynnyksen tukea toisiltaan. Ammatillinen keskustelu on tärkeää. Tämä on se tapa, millä kehitymme. Hyvä laitetaan kiertämään.
Saija Hieta Henkilöstön kehittäjä, Opelix – osaava oppilaitos -hankkeen projektipäällikkö, Koulutuskuntayhtymä Tavastia
ESITTELIJÄT/TEEMAT:
1)
"Our Future - Our Games" Luovaa
kirjoittamista ja koodausta integroiva kurssi lukiossa
Jukka Koponen, Janakkalan lukio
2)
Flipped Learning
Tuija Rantanen + opiskelijat, Parolan lukio
3)
Onenote ja itsearviontikokeilu lv 2015 -
2016
Juha Lahti, Kaurialan lukio
4)
Tietokirjaprojekti AI2-kurssilla
Liisa Virtanen, Kaurialan lukio
5)
Monimedia kielten opetuksessa
Heini Syyrilä, Parolan lukio
6)
Kanta-Hämeen Malli-YK
Janne Taanila, Lammin lukio
7)
Lammin lukion ja peruskoulun yhteinen
lehtiprojekti: Koululaisten Keski-Häme
Kirsi Saarikko, Lammin lukio
8)
Blogit opetuksen apuna
Leena Niemi, Hämeenlinnan Lyseon lukio
9) Tiimijakso
Anne-Mari Keränen ja Säde Andstén,
Hämeenlinnan lyseon lukio
10)
Kiltakoulut Ammattiopisto Tavastiassa.
Digiloikan taustalla oleva pedaloikka: Pintakillassa mobiililaitteiden
hyödyntäminen opetuksessa on arkea ja opiskelijat oppivat itse tekemällä ja
visuaalisesti mallia katsomalla”
Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia, pintakäsittelyala
11)
Sähköinen, muokattava ja vuorovaikutteinen
oppikirja: Miten se tehdään ja miten sitä käytetään?
Heikki Jokinen, Jari Isotalo ja Jani
Mäkivalli, historian opettajat Forssan yhteislyseo
12)
Job shadowing – työssäoppimista
verkostoitumalla ulkomailla
Taina Kemppi, Harri Kiesi, Osmo Mansukoski
ja Marja Sévon, Forssan yhteislyseo
13)
Miten tehdä yhteistyötä kenialaisten kanssa?
Kirsi Pilhjerta-Mäki ja Simo Veistola,
Forssan yhteislyseo
14)
Kirjatrailerit
Leena Päres-Schulman, Riihimäen lukio
15)
Yksilöllinen oppimispolku ruotsissa
Heidi Muumäki, Riihimäen lukio
16)
Oppiaineita yhdistävä kaupunkipeliprojekti
Päivi Merikanto, Ammattiopisto Tavastia ja
Pauliina Pesonen, Hämeenlinnan taidemuseo
17)
TiimiDiili – koulu ja
yrittäjyys-/työelämäyhteistyö
Tuija Tiala, Hämeenlinnan lyseon lukio
WORKSHOP 5, Monilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa
31.10.2016 Riihimäellä
Jyväskylän yliopiston tutkija Carita Kiili tarjosi Riihimäellä tehokkaan tietopaketin ja
käytännön vinkkejä monilukutaidon maailmaan. Uusi LOPS mainitsee sanan
monilukutaito lähes jokaisen oppiaineen yhteydessä, eli kyse ei ole millään
lailla vain äidinkielen oppisisältöihin liittyvästä asiasta, päinvastoin.
Jotta pedagogiikka olisi innostavaa, tarvitaan mielekkäitä
tehtäviä. Kiili tiivisti mielekkäiden
tehtävien piirteet seuraavasti:
a) tehtävä kiinnittyy reaalimaailman ongelmiin ja oppilaiden tuotoksilla on oikea yleisö
b) ongelma on avoin eli ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua
c) tehtävä on riittävän monimutkainen ja vaatii ajallista ja älyllistä panostusta
d) tehtävän tekeminen edellyttää monenlaista osaamista eli luo pohjaa yhteistyölle
e) tehtävä edellyttää valintojen tekemistä ja vaikutusten pohtimista
f) tehtävä ylittää oppiainerajat, tarvitaan eri tiedonalojen osaamista
g) monimuotoisten lähteiden käyttö edellyttää olennaisen erottamista epäolennaisesta ja edistää oppimista h) tehtävän lopputuotos on mielekäs ja opiskelija voi olla siitä ylpeä
i) lopputuotokset voivat olla sisällöiltään ja muodoiltaan erilaisia, opiskelijoiden valinnan mukaan.
Carita Kiili on itse tutkinut ja tutkii edelleen nuorten
nettilukemista. Googletuksen ja yksittäisen faktan tarkistamisen vastapainoksi
hän on luonut termin ”tutkiva nettilukeminen”, johon nuoria tulisi ohjata. Tutkivan nettilukemisen tavoitteena on
ratkaista avoimia ongelmia (vrt. mielekäs tehtävä) tai ymmärtää erilaisia
ilmiöitä. Tutkiva nettilukeminen on pitkäjänteistä, asiaan paneutuvaa, tietoa
soveltavaa ja määrätietoista.
Tutkivan nettilukemisen osa-alueet ovat kaikki rakentamassa
oppimista: kysymysten asettaminen, tiedonhaku, informaation kriittinen
arviointi, synteesin laatiminen useista eri lähteistä, opitusta kertominen
muille muodostavat kehän, jota pitkin edetään.
Kiili esitteli myös monenlaisia lopputuotoksia, joita nettilukemistehtävästä voi tuottaa:
tekstejä laatien: essee, mielipidekirjoitus, sähköposti, uutinen, raportti
puhuen ja esittäen: väittely, paneelikeskustelu, roolipeli, haastattelu, näytelmä, puhe
somessa jakaen: blogiteksti, twiitti, wikiteksti, nettikeskustelu
informaatiota jäsentäen: käsitekartta, merkityssuhdekaavio, pohtimiskaavio
monimediaisesti: esite, infograafi, diaesitys, sarjakuva, nettisivu, digitarina, video, posteri
tekstejä laatien: essee, mielipidekirjoitus, sähköposti, uutinen, raportti
puhuen ja esittäen: väittely, paneelikeskustelu, roolipeli, haastattelu, näytelmä, puhe
somessa jakaen: blogiteksti, twiitti, wikiteksti, nettikeskustelu
informaatiota jäsentäen: käsitekartta, merkityssuhdekaavio, pohtimiskaavio
monimediaisesti: esite, infograafi, diaesitys, sarjakuva, nettisivu, digitarina, video, posteri
Tutkimme yhdessä multimodaalisia tekstejä, jotka yhdistävät
kirjoitettua kieltä, kuvaa, liikettä ja ääntä. Erityisesti infograafit nousivat
esiin.
Laajojen mielekkäiden tehtävien teettämisestä nousi esiin,
että matkan varrelle kannattaa sijoittaa ns. tarkistuspisteitä, joissa opettaja
antaa palautetta sen hetkisestä työn vaiheesta ja opastaa tarvittaessa
eteenpäin.
Multimodaalisten
tekstien arviointi on uutta ja siksi monelle opettajalle haasteellista.
Tässä Carita Kiilin infograafin arviointiin käyttämät kriteerit:
a) informatiivisuus (lähteitä on käytetty ja ne on merkitty näkyviin; sisältö vastaa otsikkoa; informaatio on selkeää ja tiiviisti ilmaistua)
b) tarinallisuus (lukijalle välittyy merkityksellinen sanoma)
c) tavoitteellisuus (tuotos palvelee jotakin tavoitetta ja on lukijalle hyödyllinen)
d) visuaalisuus (informaatio on jäsennelty ja havainnollistettu, kokonaisuus on harmoninen)
a) informatiivisuus (lähteitä on käytetty ja ne on merkitty näkyviin; sisältö vastaa otsikkoa; informaatio on selkeää ja tiiviisti ilmaistua)
b) tarinallisuus (lukijalle välittyy merkityksellinen sanoma)
c) tavoitteellisuus (tuotos palvelee jotakin tavoitetta ja on lukijalle hyödyllinen)
d) visuaalisuus (informaatio on jäsennelty ja havainnollistettu, kokonaisuus on harmoninen)
Saimme monisteena myös esimerkin ideapaperista videon
laatimisen pohjaksi sekä nettilukutehtävän suunnittelupohjan.
Lisäksi saimme erittäin selkeät ohjeet nettilukutehtävän
lähteiden rajaamiseen auttavan Googlen täsmähakukoneen käytöstä.
Kaikki materiaali löytyy Digisillan sähköisestä
materiaalipankista ja on jaettu osallistujille myös sähköpostitse.
Kirjoittaja
Liisa Virtanen, Kaurialan lukio
WORKSHOP 6, Digitalisaatio työelämässä ja muussa yhteiskunnassa - mitä opiskelijoilta vaaditaan tulevaisuudessa?
Tämän kertaiseen Digisillan joulukuiseen workshoppiimme saimme vieraaksi taas todella hyvän ja monipuolisen kattauksen alansa todellisia osaajia.
Liisa Ilomäki Helsingin yliopistolta pohti kanssamme tulevaisuuden taitoja nuorten näkökulmasta. Ilomäki tutkii työssään juuri nuorten tulevaisuudessa kohtaamia taitoja ja keskiössä ovat etenkin nuorten tietotekniikkaan liittyvät valmiudet. Toisaalta vaikka digitalisaatio loikkii omia polkujaan, niin tärkeimmät taidot ovat kuitenkin paljon laajempia ja perustavanlaatuisempia kuten mm. luovuus, sosiaaliset taidot, asioiden jäsentämiskyky sekä oman elämän hallinta.
Päivi Litmanen-Peitsalalla kirjastot.fi -palvelusta oli todella mielenkiintoisia näkemyksiä siitä mitä tieto tänä päivänä on. Nuorten, ja usein myös aikuisten, tiedon haku on keskittynyt sähköiseen muotoon, joka hoidetaan pääasiassa matkapuhelimella ja hyvin impulsiivisesti. Tieto ja sen viestiminen voi olla myös hyvin nopeaan muotoon ja tulkintaan "pakattua". Esimerkiksi kuvat, hymiöt, tykkäykset ja peukutukset ovat osa näitä. Yhdellä nuorella näitä viestejä, siis tietoa, voi kulkea jopa parikin tuhatta yhdessä päivässä. Tähän haasteeseen on myös tiedonhaun vastattava. Tieto ei ole siis enää fyysistä kirjaston hyllyjen kätköissä olevaa viisautta, vaan villeimmissä tulevaisuuden skenaarioissa esimerksi asiantuntijat voidaan ottaa keskelle luokkahuonetta milloin vain saman tyyppisellä tekniikalla kun Pokemon Go pelissä.
Markus Klöf, mm. Startup-ytrittäjä, Slush-tuottaja, seikkailija, kertoi oman tarinansa siitä mitä tulevaisuuden verkostomainen työmaailma on. Miten verkostoja syntyyja miten ne edesauttavat uralla eteenpäin. Asioita syntyy, kun niitä lähdetään vain tekemään, ja kun kivi on lähtenyt pyörimään, niin se tempaisee helposti mukaan kaiken ympärillä olevan. Tästä esim. Slush on hyvä esimerkki. Vapaaehtoistoiminta ja aktiivinen verkostoituminen on johtanut valtavaan innovatiiviseen yhteisöön ja kokretisoitunut jopa satojen uusien yritysten syntymiseen. Opettaja kuuntelivat todella suurella mielenkiinnolla Markuksen verkostomaista työskentelymallia, jossa työpäivän ohjelma koostuu monista erilaisista yrityksistä, yhdistyksistä, yhteisöistä ja digitaalisista viestimistä.
Kimmo Härmä, hankekoordinaattori
WORKSHOP 7, DigiTala - Suullista arviointia kielten YO-kokeisiin
” DigiTala on poikkitieteellinen tutkimushanke, jonka tavoitteena on kehittää tietokoneavusteinen suullisen kielitaidon koe lukion päättövaiheeseen. Hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitos, Käyttäytymistieteiden laitoksen fonetiikan oppiaine sekä Aalto-yliopiston Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitos. Toimimme yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Ylioppilastutkintolautakunnan, Suomen kieltenopettajien liiton ja Opetushallituksen kanssa.” (http://blogs.helsinki.fi/digitala-projekti/tietoa-digitalasta)
Kirjoittaja: Kirsi Saarikko, Lammin lukion Digisillan yhteysopettja
Muutamia huomioita:
a) Älä pakkaa liikaa asiaa yhteen arviointilauseeseen. Monta tavoitetta yhdessä väittämässä --> huono.
b) Älä käytä sanoja tai lauseita, joita on vaikea ymmärtää.
c) Vältä väittämiä, joita on vaikea arvioida.
1. Miten työtehtävät jakautuivat ryhmäläisten kesken?
2. Miten sinä edistit työskentelylle asetettujen tavoitteiden saavuttamista?
3. Miten muut ryhmäläiset osallistuivat työskentelyyn?
4. Missä onnistuitte?
5 Mitä olisitte voineet tehdä toisin?
6. Arvioi, miten ja missä määrin asettamasi tavoite tuli saavutettua.
WORKSHOP 7, DigiTala - Suullista arviointia kielten YO-kokeisiin
Yo-kokeet sähköistyvät ja tämä tuo uusia mahdollisuukisa kokeen toteuttamiseen monella eri saralla. Kielissä suurimpia kehittelyssä olevia uudistuksia on tietokone avusteinen suullisen kielitaitojen mittaaminen.
Digitala-Hanke on kehittämässä juuri tämänkaltaista systeemiä. DigiTalasta vieraanamme oli kieltenopettajille suunnatussa workshopissa Erik Lindroos, Heini Kallio ja Aku Rouhe, jotka syväluotasivat puheenarviointiin liittyviä uudistuksia. Workshop järjestettiin Riihimäen lukiolla, joka on ollut jo aiemmin mukana DigiTalan tutkimuksen pilottikokeissa. Kielten opettajat olivat varovaisen myönteisiä uudistuksille ja hanke herätti paljon kiinnostusta ja pohdintaa tulevaisuuden tuulista.
Kimmo Härmä, hankekoordinaattori
WORKSHOP 8, Digitalisaation haasteet
WORKSHOP 8, Digitalisaation haasteet
Tiistaina 14.3.2017 kokoonnuimme lyseolle teemalla Digitalisaation haasteet – työterveys ja
hyvinvointi. Lyhyesti sanottuna tämän workshopin jälkeen ajatukset
juoksivat, tarkoituksellisuus, merkityksellisyys ja kohtaaminen vyöryivät yli –
halu kehittyä ja olla parempi nimenomaan kohtaamisessa jäi vahvasti esille.
Tätähän se hyvinvointi oikeasti olisi – merkityksellistä kohtaamista!
Helsingin yliopiston
dosentti Arto O. Salonen aloitti workshopin haastamalla ajattelua ja
meilläkin vallitsevaa materiaalista maailmankuvaa. Onko onnellisuutta, että
saamme lisää rahaa, mainetta, kunniaa ja laitteita? Vai onko onnellisuutta
sittenkin se, mitä meillä on jo ympärillämme: ihmiset ja aika pysähtyä
juttelemaan ja luomaan merkityksiä?
Arjen hektisyydestä, kiireestä ja loppuun palamisesta
puhutaan paljon. Länsimaissa monet perinteiset kansantaudit ovat vähentyneet;
esimerkiksi Suomessa kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on selkeästi
vähentynyt 60-luvulta. Samassa ajassa kuitenkin mielenterveysongelmat ovat
moninkertaistuneet. Kroppa siis kestää nykyisen elämänmenon, mutta mieli pettää
vaatimusten alla. Miksi siis silti kulttuurimme edelleen ohjaa meitä kiireeseen
ja jatkuvaan parempaan suorittamiseen. Entä luommeko omalle tekemisellämme tätä
myös omille opiskelijoillemme? Onko arvo siinä, että tehdään nopeammin,
paremmin ja uudemmalla sovelluksella? Eikö välillä olisi aika pysähtyä luomaan
merkityksiä?
Salonen toi myös esille sen, kuinka iso osa teknologiaan
käytetyistä raaka-aineista ei tuotantoketjunsa puolesta kestä päivänvaloa. Kun
haluamme uudemman puhelimen, iPadin tai muun laitteen, ajattelemme vain siitä
saatavaa etua – joka saattaa olla entiseen verrattuna huomattavan pieni. Mutta
kun se laite on uusi! Kuinka moni ajattelee tuon uuden laitteen hintaa tuotantoketjun
toisessa päässä?
Kärjistävää, tiedän. Mutta eikö kaiken kärjistämisen seasta
ole löydettävissä pieni palanen totuutta? Salosen teemat ovat varmasti monella
mielessä ja ajatuksissa, moni myös varmasti näkee ne arvokkaina, mutta miksi ne
eivät päädy suuremmin julkiseen keskusteluun? Miksi meillä on aina kiire tai
tarve saada se hippusellisen entistä parempi, ”hienompi” laite?
Voisiko nykyinen työ- ja koulumaailmakin pohjautua
kohtaamiseen ja hyvinvointiin, eikä kiireeseen ja aina uuteen laitteeseen? Voisi,
ainakin jos kysytään Vincit Oy:n Johanna
Pystyseltä. Pystynen kertoi, kuinka Vincit Oy:ssä, joka muuten on muun
muassa saanut tittelin Euroopan parhaana työpaikkana, kohdataan jokainen
työntekijä yksilönä. Tässä työpaikassa työntekijöiden hyvinvointi on
prioriteetti, joka loistaa valoaan kaikkeen tehtyyn työhön. Jokaista
työntekijää ei puserreta samaan kaavaan, vaan jokainen kohdataan: onko kotona
lapsi joka ei nuku? Tai kaksi? Vai onko yksityiselämää – ja siten työarkea –
hämärtämässä vakava sairaus? Ei hätää, sillä työnantaja voi tarjota
joustavuutta ja esimerkiksi unikoulun lapselle! Joustavuus ja kohtaaminen
näkyvät – ja se on vieläpä helppoa. Työntekijän tarvitsee tarpeen tullen
täyttää kaavake ja kertoa, mitä tarvitsee. Näin ollen keskitytään ongelmien
ennaltaehkäisemiseen; eikä siihen perinteiseen, että tekemiseen ja työvuoren
suuruuteen puututaan vasta, kun ongelmat ovat jo ajaneet työntekijän burnoutin
partaalle.
Workshopin kaksi ensimmäistä puhujaa siis todella haastoivat
omaa ajattelua ja tekemisen tapaa. Miksi sitä tosiaan pitää aina tehdä ja
tavoitella enemmän, nopeammin ja paremmin? Miksei sitä voisi aiempaa enemmän
oppitunneillakin pysähtyä ja todella keskittyä kohtaamiseen opiskelijoiden
kanssa?
Kun ajattelua ja tekemisen tapaa oli näin haastettu,
työfysioterapeutti Miitta Nordenswan haastoi sen asennon, jossa olimme
vapauttaneet ajatuksemme. Kuinka moni meistä istui oikeasti hyvässä asennossa?
Entä sinä, tätä tekstiä lukeva, istutko sinä ergonomisesta oikeassa asennossa?
Nordenswan korosti sitä, että työkyvyn ylläpidon vuoksi pitäisi kalusteiden
olla kunnossa – Vinkkinä uutta lukiorakennustakin ajatellen. Kyky säätää
kalusteet esimerkiksi omaa pituutta ajatellen olisi keskeistä. Jälleen: ei
kaikkia samaan muottiin, vaan jokaiselle sopivaksi muotoiltava muotti.
Kirjoittaja: Tiia Taskinen, Lyseon lukion digisillan yhteysopettaja
WORKSHOP 9, Tekijänoikeudet opettajan työssä
WORKSHOP 9, Tekijänoikeudet opettajan työssä
Digilupa?
Muunteluoikeudet? Creative Commons -lisenssi? Sitaattioikeus?
Jos jokin otsikon termeistä tuntuu oudolta, kannattaa tutustua
Tarmo Toikkasen materiaaliin tekijänoikeuksista. Toikkanen esittelee
havainnollisesti tekijänoikeuden sudenkuoppia ja antaa oivia käytännön
esimerkkejä ja ratkaisuja opettajan eri tekijänoikeusongelmiin.
Toikkanen toteaa, että tekijänoikeuslaki on hyvin monimutkainen,
ristiriitainen ja vanhentunut laki, jonka tarkka noudattaminen tekee
opettamisesta varsin vaikeaa. Siispä jokaisen koulun olisi syytä tehdä koulun
ohjeet tekijänoikeuskysymyksiin. Tarmo Toikkanen lupautui auttamaan esimerkiksi
sanamuotojen hiomisessa.
Toikkanen myös korostaa, että koulun johdon olisi hyvä tehdä
linjaukset koulussa tekijänoikeudellisesti tulkinnanvaraisiin asioihin.
Tärkeimmäksi periaatteeksi nouseekin se, ettei tuota taloudellista tappiota
kenellekään. Siispä kannattaakin tarkistaa, millaiset luvat koululla on
hankittuna esimerkiksi elokuvien katseluu. Ikävä kyllä usein saattaakin tilanne
olla se, että koululle on ostettu kalliit lisenssit elokuvien katseluun, joista
kukaan ei tiedä mitään.
Toikkasen suosittelee vahvasti Creative Commons -lisenssiä, jonka
avulla opettaja voi jakaa ja saada käyttöönsä vapaasti jaettavia kuvia,
videoita ja musiikkia. CC-lisenssin avulla opiskelijat voivat esimerkiksi etsiä
videoonsa musiikkia rikkomatta kenenkään tekijänoikeuksia. CC-lisenssi
mahdollistaa omien tekijänoikeuksien jakamisen muille. Lisensseillä on eri
sisältöjä, joista osassa materiaalia saa jopa muokata.
Vielä vinkki! Kopiokissa-sarjakuva ja Kopiraittila sisältävät
hyviä havainnollistavia keinoja opettaa haastaviakin tekijänoikeusilmiöitä
nuorille.
Oli virkistävää oppia workshopissa uusi näkökulma
tekijänoikeuksiin. Sen sijaan, että olisi kerrottu vain, mitä ei saa tehdä,
tuli koulutuksessa paljon ideoita siitä, miten opetusta voi toteuttaa
tekijänoikeuksia kunnioittaen.
Kirjoittaja: Kirsi Saarikko, Lammin lukion Digisillan yhteysopettja
WORKSHOP 10, (TOIVEUUSINTA) Digitalisaation haasteet
Workshop 8 - "Digitalisaation haasteet" herätti niin paljon ajatuksia ja keskustelua, että otimme koko homman uudelleen niille opettajille, jotka eivät päässeet viimeksi paikalle. Koskaan ei tule liikaa pohdittua sitä, mikä todellakin on merkityksellistä ja tärkeää, mitä pitää oikeasti tavoitella ja millä keinoilla ja voimilla tämä onnistuu.
Sapluuna oli sama kuin keväällä:
· Laajempi näkemys hyvinvoinnista à Arto O. Salonen, Helsingin yliopiston dosentti. Hyvinvoinnin ja nykyisen maailman haasteiden suhteet. http://artosalonen.com/
· Työyhteisön hyvinvointi à Johanna Pystynen, henkilöstöjohtaja Vincit Oy. Työyhteisön hyvinvointi koko organisaation toiminnan lähtökohtana. http://www.hs.fi/talous/art-2000005079701.html
· Henkilötason hyvinvointi à Antti Aitasalo, työfysioterapeutti, Mehiläinen. Käytännön vinkkejä hyvään ergonomiseen työskentelyyn ja työssä jaksamiseen.
Kiitokset kaikille vetäjille ja osallistuneille opettajille. Jatketaan näistä aiheista ja ajatuksista kohti konkreettisia ratkaisuja ja tekoja.
Kaikkihan ovat varmasti yhtä mieltä, että ratkaisuja ja tekoja tarvitaan. Esimerkiksi siihen, että tällä hetkellä arviolta jopa 80% digihuumamme elektroniikan mahdollistavasta koltaanista tulee Kongosta, missä mm. lapset kaivavat mineraaleja täysin epäinhimillisissä oloissa eristetyillä alueilla sotilaiden vartioidessa. Tämä yksi digitalisaation vaikeimmista haasteista on raadollisesti kiteytettynä alla olevan trailerin elokuvaan.
WORKSHOP 11, Itse- ja vertaisarviointi
Keskiviikkona 25.10.2017 Kaurialan lukion juhlasaliin
kokoontui iso joukko koulutuskuntayhtymä Tavastian opettajia saamaan uusia
näkökulmia ja oivalluksia arviointiin liittyvissä asioissa. Tavoitteena
iltapäivässä oli ”luoda kokonaiskäsitystä lukion arvioinnista ja siinä
erityisesti itse- ja vertaisarvioinnista”. Kouluttajana toimi tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio.
Aluksi nimettiin arvioinnin
kivijalat: oppimiskäsitys, tavoitteet ja tehtävät.
Oppimiskäsitys - miten?
Tavoitteet - mitä?
Arvioinnin tehtävät - miksi?
Onko arviointi vain suorittamista vai onko se mietitty ylläolevien kysymysten kautta (kouluttaja muistutti, että lukiolaki 1998 arvioinnista on edelleen voimassa).
Tavoitteet - mitä?
Arvioinnin tehtävät - miksi?
Onko arviointi vain suorittamista vai onko se mietitty ylläolevien kysymysten kautta (kouluttaja muistutti, että lukiolaki 1998 arvioinnista on edelleen voimassa).
Ennakkotehtävänä oli tutustua LOPSin oppimiskäsitykseen.
Mitä
lukiokoulutuksessa LOPSin mukaan arvioidaan?
(Tavoitteet ja sisällöt sekoittuvat usein keskenään – ja oppimateriaalit (sisällöt) ohjaavat opetusta. Taidot pakottavat ajattelemaan tavoitteita.)
(Tavoitteet ja sisällöt sekoittuvat usein keskenään – ja oppimateriaalit (sisällöt) ohjaavat opetusta. Taidot pakottavat ajattelemaan tavoitteita.)
- Oppiminen ja edistyminen
- Osaaminen
- Työskentelytaidot
- Käyttäytyminen
- Tiedonalasta lähtöisin olevat taidot
- Vuorovaikutustaidot
- Tiedonhankintataidot
Arvioinnin eri tapoja tarkasteltiin myös:
- Diagnostinen arviointi on toteavaa, lähtötason arviointia
- Formatiivinen arviointi on jatkuvan palautteen antamista eli oppimisprosessin arviointia
- Summatiivinen arviointi on osaamisen arviointia, jossa oleellista ovat tulokset, tuotoksetja produktiot
- Prognostinen eli ennakoiva arviointi tavoittelee tulevaisuuden ennustamista arvioinnin avulla
Ouakrim-Soivio painotti, että arvioinnin tulisi muodostaa
kokonaisuus, jossa arvioinnin erilaiset tehtävät on otettu huomioon.
Arviointipalautteen
merkitys oppimisprosessissa ja sen ohjaamisessa:
•
Miksi oppilas onnistui, mitä korjattavaa tai
parannettavaa?
Virheiden avulla mahdollisuus oppia.
Virheiden avulla mahdollisuus oppia.
•
Palautteen oltava yksiselitteistä, selkeää ja se
on hyvä antaa mahdollisimman nopeasti
Ei liian yleispätevää tai mitään sanomatonta.
Henkilökohtainen palaute.
Ei liian yleispätevää tai mitään sanomatonta.
Henkilökohtainen palaute.
•
Palautteeseen kuuluu dialogi, sillä myös
oppilaalla voi olla edotus suorituksensa tai toiminnan korjaamiseksi.
•
Palaute perustuu tosiasioihin ja on
konkreettista.
Tarkastelun pohjaksi otettiin myös Andersonin ja Krathwholin taksonomia (2001)
kognitiivisen prosessin (muistaa, ymmärtää, soveltaa, analysoida,
arvioida, luoda) ja tiedon (fakta-,
käsite-, menetelmä- ja metakognitiivinen tieto) ulottuvuuksista.
Itsearviointitaidot:
•
Reflektio: opiskelija tarkkailee itseään ja omia
tunteitaan, ajatuksiaan, toimintatapojaan ja oppimistaan (alakoulu).
•
Itsearviointi: reflektioon perustuvaa oman toiminnan
jäsentynyttä arviointia (yläkoulu).
•
Metakognitio: tarkkailun ja arvioinnin
perusteella tapahtuvaa oman kognitiivisen toiminnan ymmärtämistä (lukio).
Kouluttajan mukaan vertaisarvioinnille
ominaista on, että ”arvioinnin suorittajat edustavat arvioitavan kaltaista
kokemusta; että palautetta annetaan osana oppimisprosessia”. Se antaa
”erilaisia tapoja toteuttaa ryhmätyöskentelyn arviointia tai työskentelylle
asetettujen tavoitteiden arviointia”.
Vertaisarvioinnin tavoitteena
on:
•
Tukea sitoutumista yhteisesti asetettuihin
tavoitteisiin ja työskentelyyn.
•
Ohjata kantamaan vastuuta sekä omasta että
muiden oppimisesta, työskentelystä ja työskentelyn loppuun saattamisesta.
Oppilaan tulisi
ymmärtää, että itse- ja vertaisarviointi 1) kohdistuu tavoitteisiin 2) on
dialogista – aloittaa keskustelun opettajan ja oppilaan välillä (opettaja ei
ole auktoriteetti, joka kertoo oikean vastauksen)
3) on tehtäviltään erilaista ts. ohjaa oppimista ja seuraavien tavoitteiden asettamista. 4) opettaa oppilasta ymmärtämään, mitä hän jo osaa ja mitä ei vielä hallitse.
3) on tehtäviltään erilaista ts. ohjaa oppimista ja seuraavien tavoitteiden asettamista. 4) opettaa oppilasta ymmärtämään, mitä hän jo osaa ja mitä ei vielä hallitse.
Kaikki arviointi tulisi kielentää niin, että oppilas
ymmärtää saamansa arviointipalautteen tai osaa reflektoida omaa oppimistaan.
Muutamia huomioita:
a) Älä pakkaa liikaa asiaa yhteen arviointilauseeseen. Monta tavoitetta yhdessä väittämässä --> huono.
b) Älä käytä sanoja tai lauseita, joita on vaikea ymmärtää.
c) Vältä väittämiä, joita on vaikea arvioida.
Tärkeitä muistettavia:
- Mitä oppilas arvioi?
- Mihin ja miten hän saamansa arviointitietoa käyttää?
- Tukevatko väittämät oppilaan oppimista?
- Mikä tai mitkä ovat itsearvioinnin tavoitteet, entä sisältö?
- Onko tavoitteet kirjattu?
- Mihin arviointi kohdistuu?
- Mihin ajalliseen tai asialliseen yhteyteen liittyy ja miten?
- Arvioiko oppilas omaa edistymistään suhteessa tavoitteeseen? Miten?
- Mitä hyötyä itsearvioinnista on?
Arvioinnin keskeiset kysymykset: Mitä? Miksi? Miten?
Kuka? Milloin? Missä muodossa? Onko opiskelija mukana?
MONIPUOLINEN
ARVIOINTI = Monta eri kertaa, monella
eri tavalla + tarkoituksenmukaisin arviointikeinoin.
EDISTYMISEN
ARVIOINTI = Laadullista ja kuvailevaa,
sanallista eli suullista tai kirjallista.
RAKENTAVA PALAUTE= Sisältää tosiasioita ja kuvausta, ei
mielipiteitä. Kohdistuu toimintaan (tavoitteisiin) ei henkilöön.
PAJATYÖSKENTELY
A. Ryhmätöinä laadittiin saman aineen opettajien pienryhmissä jollekin
kurssille jonkin osa-alueen itse- tai vertaisarviointikaavake.
1) Mikä tai mitkä
ovat itse- tai vertaisarvioinnin tavoite/tavoitteet? Entä sisältö?
- Onko itse- tai vertaisarvioinnin tavoitteet kirjattu?
- Onko itse- tai vertaisarvioinnin tavoitteet kirjattu?
2)Mihin
itsearviointi kohdistuu?
- Tietoihin, taitoihin, työskentelyyn, edistymiseen, johonkin muuhun, mihin?
3)Mihin ajalliseen ja / tai asialliseen yhteyteen itse- tai vertaisarviointi liittyy? Miten?
4)Arvioiko opiskelija omaa edistymistään suhteessa asetettuun tavoitteeseen tai tavoitteisiin? Miten?
- Edistymisen arviointi on yleensä laadullista ja kuvailevaa.
5)Mitä hyötyä itse- tai vertaisarvioinnista on
a) opiskelijalle itselleen b) opettajalle c) ryhmälle?
- Tietoihin, taitoihin, työskentelyyn, edistymiseen, johonkin muuhun, mihin?
3)Mihin ajalliseen ja / tai asialliseen yhteyteen itse- tai vertaisarviointi liittyy? Miten?
4)Arvioiko opiskelija omaa edistymistään suhteessa asetettuun tavoitteeseen tai tavoitteisiin? Miten?
- Edistymisen arviointi on yleensä laadullista ja kuvailevaa.
5)Mitä hyötyä itse- tai vertaisarvioinnista on
a) opiskelijalle itselleen b) opettajalle c) ryhmälle?
B. Sen jälkeen suunniteltiin ryhmän kanssa jonkin oppiaineen oppimiskokonaisuuden
(= tietyn tavoitteen ja sisällön) arviointi niin, että oppilailla on
mahdollisuus osoittaa oppimistaan monta eri kertaa ja monella tavalla. Piti
valita sellainen tavoite ja sisältö, jonka voi toteuttaa käytännössä muutaman
viikon kuluessa.
Apuna käytettiin
arvioinnin keskeisiä kysymyksiä (pallokuvio työskentelypohjana):
C. Lopuksi vielä
arvioitiin ryhmätyön sujumista pienryhmässä keskustellen seuraavien kysymysten
avulla:
1. Miten työtehtävät jakautuivat ryhmäläisten kesken?
2. Miten sinä edistit työskentelylle asetettujen tavoitteiden saavuttamista?
3. Miten muut ryhmäläiset osallistuivat työskentelyyn?
4. Missä onnistuitte?
5 Mitä olisitte voineet tehdä toisin?
6. Arvioi, miten ja missä määrin asettamasi tavoite tuli saavutettua.
D. Työskentely purettiin asettumalla janalle, jonka toiseen
laitaan menivät ne, jotka saivat työpajasta paljon uutta ja toiseen ne, jotka
eivät saaneet mitään uutta. Suurin osa oli melko keskellä, enemmän
saamapuolella. Sitten kouluttaja kysyi 3-4 osallistujalta: ”Miksi seisot
siinä?”
Kirjoittaja:
Liisa Virtanen, Kaurialan lukio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti