Workshopit

  1.  (10. 11.2015) Yksilöllinen oppimispolku - opettajien ja opiskelijoiden työn uudelleen kanavoiminen
  2. (9.2.2016) Tiimioppiminen - tiimijaksokokeilujen käytännöt
  3. (2.5. 2016) Liikkuvakuva ja muu monimedia opetuksessa ja opiskelussa - käsikirjoituksesta tekniikkaan
  4. (30.-31.8.2016) Pedamessut - mitä peruskouluissa tapahtuu? Entä lukioissa? - kartoitusta modernien oppimisympäristöjen tilasta
  5. (31.10.2016) Monilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa (yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ARONI-hankkeen kanssa
  6. (12.12.2016) Digitalisaatio työelämässä ja muussa yhteiskunnassa - mitä opiskelijoilta vaaditaan tulevaisuudessa?
  7. (23.1.2017) Monimedian arviointi - suullinen arviointi kielissä ja DigiTala
  8. (14.3.2017) Digitalisaation haasteet - työterveys ja hyvinvointi
  9. (18.4.2017) Tekijänoikeudet opetustyössä
  10. (11.9.2017) TOIVEUUSINTA: Digitalisaation haasteet - työterveys ja hyvinvointi
  11. (24. ja 25.10.2017) Itse- ja vertaisarviointi
  12. (18.1.2018) Yksilöllinen oppimispolku


WORKSHOP 1, 10.11.2015


Oppimisen yksilöllistäminen - kokemuksia ja käytänteitä


Digisilta-hankkeen yhtenä hankelukioiden opettajia yhteen kokoavana toimintamuotona ovat workshopit, joihin kutsutaan innoittajiksi kulloisenkin teeman asiantuntijoita ja edelläkävijäopettajia.

Syksyn 2015 ensimmäisen workshopin teemana oli oppimisen yksilöllistäminen. Kyseessä ei ole mikään 2000-luvun keksintö, mutta matematiikan lehtori Pekka Peura on toiminut sen näkyväksi tekemisessä kirjaimellisesti polunraivaajana ja luonut pedagogiikkaa tukevan sivuston, jolle kootaan myös muidenkin oppiaineiden kuin matematiikan opiskelumateriaaleja (polku.opetus.tv). Polkupedagogiikkateemaa tarkasteltiinkin workshopissa usean oppiaineen sekä opiskelijoiden näkökulmasta.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelun yksilöllistämistä esittelivät Mäkelänrinteen lukion lehtorit Ulla Lahdes ja Tiina Salmi. Heidän pedagogiikastaan ja opiskelijoidensa kokemuksista voi lukea lisää täältä. Lisäksi he ovat perustaneet äidinkielen yksilöllistävään pedagogiikkaan Facebook-ryhmän sekä materiaalipankin.

Englannin kielen yksilöllistettyä opiskelua esitteli Skypen välityksellä workshopin etävieras lehtori Niina Kaiholehto Lieksan lukiosta. Hänen kokemuksensa hybridiopiskelusta oli kiinnostava: opiskelijat voivat kurssin joillain tunneilla halutessaan "poiketa" yksilölliseltä polultaan opettajajohtoiseenkin ohjaukseen.

Matematiikan videotuettua oppimista esittelivät Parolan lukion lehtorin Tuija Rantasen opiskelijat Ellinoora Ojala, Oskari Päärni ja Siiri Virolainen. He kokivat flipped learning -tyyppisen opiskelun mahdollistaneen heille rauhallisen laskuharjoittelun ja opettajan henkilökohtaisen tuen oppituntien aikana.

Kirjoittaja: Johanna Lampela, Janakkalan lukio

Video 1: Opetus-Tv, opetuskulttuuri murroksessa



Video 2: Pekka Peura ja yksilöllinen oppiminen



WORKSHOP 2, 9.2.2016

Tiimioppiminen


Serendipiteettiä etsimässä?

Serendipiteetti = sattuma, jonka kautta löydetään jotain arvokasta, jota ei alun perin tajuttu etsiäkään. Käsite, joka tuli varmasti monelle uutena, tiivisti digisilta -hankkeen toisen workshopin pääsanoman ytimekkäästi. Tiimeissä tekemällä, oppimalla, voimme saattaa opiskelijat polulle, jossa he löytävät jotain uutta – jotain, mitä emme opettajina alun perin tajunneet edes olevan tavoiteltavissa.

Tiistai -iltapäivänä Hämeenlinnan lyseon lukiolla kuultiin syyslukukaudella 2015 järjestetystä tiimijaksosta. Saimme kuulla hankkeen taustoista rehtori Pieta Tukkimäki-Hildéniltä, ensikäden kokemusta uudenlaisesta opettamisesta – tai paremminkin ohjaamisesta – osalta tiimijakson vetäjistä: Anna-Leena Riekkolalta, Aki Kontturilta ja Hanna Kantolalta.

Viestinä oli: tekemällä oppii – myös päästämään irti ja antamaan nuorille tekemiseen vaadittavan tilan ollen kuitenkin tarvittaessa läsnä. Kaikkea ei ole mahdollista suunnitella, eikä serendipiteetin mukaisesti ole tarkoituskaan. Käytännön ideat, parannusehdotukset, toteutuksen sudenkuopat ja onnistumiset tulivat elävästi esille ja heitettiinpä osallistujatkin suunnittelemaan tiimijakson mahdollista viikkotehtävää. Kuinka sinä yhdistäisit kemian, historian, ruotsin, äidinkielen ja terveystiedon? Entä millaista projektia lähtisit viemään eteenpäin, jos aiheena on vesi ja ohjeena heittää kaikki vanha ja tavallinen romukoppaan? Kuinka olisit luova, persoonallinen ja pirskahteleva? Uskaltaisitko edes olla?

”Villeimmätkin” ideamme ryhmissä tuntuivat jäävän kakkoseksi, kun tiimijakson itse kokeneet lukiolaiset kertoivat kokemuksistaan: vaikuttamaan oli pyritty ja Afrikkaan hankittu hienolla tiimityöskentelyllä vesiputkea useamman metrin verran – ja olipa koko prosessi dokumentoitu ja koottu upeaksi filmiksi, joka nosti vaikuttavuudessaan ihon kananlihalle, nauratti ja ansaitsi raikuvat aplodit.

Workshopin yhteydessä nousi välillä esiin huoli, kuinka OPSin tavoitteisiin päästään, jos yhdistetään monia eri aineita. Totuus: ei välttämättä mitenkään. Toisaalta, tulevatko OPSin tavoitteet tutuiksi kaikillle tavallisellakaan opetuksella?

Tämän lisäksi esiin nousi kerta toisensa jälkeen, että tiimijakson jälkeen ykköset ovat tarttuneet tekemiseen aivan uudella tapaa, aivan erilaisin valmiuksin: yhteisöllisesti, itselleen tavoitteita asettaen ja toimien. Kuulostaa tutulta? Niinpä, sieltähän se on… Eli aivan kuin suoraan uudesta lukion opetussuunnitelmasta, mikä astuu voimaan tulevana syksynä.


Iltapäivän veti yhteen Idema Oy:n Maria Haapaniemi, jonka kynästä serendipiteettikin tuli tutuksi. Loppukaneettina voisikin hänen sanojaan mukaillen todeta: ”Measure what matters”.

Kirjoittaja: Tiia Taskinen, Hämeenlinnan Lyseon lukio




















WORKSHOP 3, 2.5.2016 - Liikkuva kuva ja muu monimediaMonilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa



Workshopissa esiteltiin monimedian käyttötapoja Digisilta-hankkeen kouluissa sekä kamerakynä-pedagogiikkaa. Monimedia on valikoima eri medioita, useimmat näistä ovat käytössä jokapäiväisessä opetustyössä, mutta workshop avasi osallistujille uusia näkökulmia liikkuvan kuvan käyttöön opetuksessa.



Monimedian käytön esimerkit aamupäivällä Turengissa olivat sanomalehtiprojekti, opetusvideot ja mallivastausvideot. Kirsi Saarikon lehtiprojektissa Lammin lukion ensimmäinen vuosikurssi ja yläkoulun 8.-luokkalaiset osallistuivat sanomalehtijuttujen tekemiseen ja myös videoivat omaa työskentelyään. Projektin myötä oppilaat oppivat tärkeitä työelämätaitoja, kuten aikataulujen noudattamista ja järjestelmällisyyttä. Toisena esimerkkinä monimedian käytöstä olivat Heini Syyriläisen tekemät opetusvideot sekä näytteet oppilaiden tuottamasta videomateriaalista. Matti Leppänen Parolan lukiosta kertoi tekemistään matematiikan mallivastausvideoista. Tavoitteena videoiden käytössä on tehostaa matematiikan kotitehtävien tarkastusta, auttaa opiskelijaa valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin ja helpottaa palautteen antamista kokeista.



Iltapäivällä Kaurialassa omia monimediallisia menetelmiä esittelivät Liisa Virtanen ja Risto Matveinen. Liisa Virtanen toteutti tietokirjoja ja videoita yhdistelevän menetelmän, missä opiskelijat kiteyttivät valitsemansa tietokirjan ydin sanoman lyhyeen videoon. Toteutukset vaihtelivat tyyliltään laidasta laitaan, mutta selvää on, että kaikki sisäistivät aiheensa. Risto Matveinen puolestaan tutki fysiikan ryhmänsä kanssa ympäristön tila- eli ambienttiäänimaisemia. Tutkimuskysymyksenä oli esim. miten eri äänet fysikaalisesti heijastuvat ympäristön eri materiaaleista. Projektissa nousi myös esille miten äänimaisemaa voisi hyödyntää yli oppiainerajojen aina musiikkiin asti.



Workshopin pääantina oli kuitenkin Mediapedagogi Ismo Kiesiläinen esittelemä Kynäkamera-pedagogiikkaa eli videokameran ja videokuvaamisen toimiminen ajattelun välineenä. Nopeus, yksinkertaisuus ja helppous ovat kynäkamera -menetelmän etuja. Kuvaamalla oppii ja kuvaaminen auttaa jäsentämään opittavia asioita. Workshopin osallistujat saivat kokeilla kuvaamis- ja katselutehtäviä. Harjoitusvideoiden kuvaaminen oli mielenkiintoista ja yllättävän paljon ehti lyhyessäkin ajassa toteuttaa annettuja tehtäviä. Kamerakynä-työskentelyssä videoiden katsomiseen liittyvä katselutehtävä on osa oppimistapahtumaa ja tehtävien avulla kiinnitetään huomio opiskeltavaan asiaan. Kamerakynä -työskentelyn esittely toi uuden näkökulman videokuvaukseen; videoita voi kuvata kevyesti, osana oppimistuokiota ja kuvaamisen lisäksi katselutehtävät ovat tärkeä osa kamerakynätyöskentelyä.



Lisää Kamerakynästä: http://www.kamerakyna.fi/

Kirjoittaja: Sirkka Savonmäki, Riihimäen lukio






PEDAMESSUT, (Workshop 4), 30.-31.8.2016



Pedamessut Hämeenlinnan lyseon lukiolla innostivat yli sata lukioiden ja yläkoulujen opettajaa keskustelemaan opetusmenetelmistä. Kahtena perättäisenä iltapäivänä, tiistaina ja keskiviikkona 30. ja 31.8., runsas joukko opettajia kokoontui kaksituntisille messuille tutustumaan toistensa työhön.


Innostunut puheensorina täyttää kauniin Lyseon lukion vanhan juhlasalin. On ihana huomata kuinka avoimesti opettajat jakavat työssään kokeilemiaan ja käyttämiään erilaisia opetusmenetelmiä. Yhdessä ideoidaan miten kukin voisi menetelmiä soveltaa omassa opetustyössään ja omissa aineissaan. Messuilla on rento yhdessä tekemisen tunnelma ja iltapäivän päätteeksi opettajien kuulee toteavan, että kaksituntinen ei tahtonut riittää, kun iltapäivä herätti niin monia mielenkiintoisia keskustelunavauksia.


Pedamessut ovat alun perin saaneet alkunsa Ammattiopisto Tavastiasta, jossa uudenlaista tapaa jakaa osaamista opettajien kesken lähdettiin kokeilemaan ensimmäisen kerran vuonna 2015. Nyt messut on toteutettu kahdesti ja messuperinnettä on tarkoitus jatkaa vuosittain vuoden alussa toteutettavana, koko henkilöstön yhteisenä tapahtumana.
Lukiot innostuivat myös ajatuksesta ja nyt saimme ensimmäisen kerran näin lukuvuoden alkuun toteuttaa kaksipäiväisen tapahtuman myös lukioiden ja yläkoulujen opettajille. Nyt jaettiin lukioissa ja yläkouluissa opettajien käyttämiä menetelmiä. Mukana oli kuitenkin muutama katsaus myös toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Yhteistyö ja jakaminen yli kouluasterajojen onkin opettajille innostavaa ja tuo uusia näkökulmia opetuksen toteuttamiseen. Messut järjestettiin Opelix – osaava oppilaitos ja Digisilta -hankkeiden yhteistyönä.


Pedamessuilla ajatuksena on, että kollegat esittelevät käytännönläheisesti kokeilemiaan, uudenlaisia pedagogisia toimintatapoja; esimerkiksi erilaisten hankkeiden puitteissa ja opetus- ja ohjaustyössä kokeiltuja malleja ja erilaisia digitaalisia sovelluksia. Messut toteutettiin kahtena perättäisenä iltapäivänä saman sisältöisinä ja esittelyssä oli seitsemäntoista mallia, kokeilua tai hanketta. Messuilla jutustellaan yhdessä messupöytien äärellä ja jaetaan kokemuksia ja ideoita puolin ja toisin. Esittelyssä ei tarvitse olla mitään valmista mallia, vaan ihan alkuvaiheessakin olevia kokeiluja voi tulla esittelemään. Näitä voidaan sitten yhdessä viedä eteenpäin. Messuilla olikin rento HAUTOMO -nurkkaus, jossa kahvikupposen äärellä keskusteltiin ja jatkojalostettiin toimintamalleja yhdessä toisten opettajien kanssa.


Työn arjessakin opettajat jakavat kyllä ajatuksia ja ideoita, mutta monesti arjen kiire vie mennessään. Messuilla halutaan tarjota aika ja paikka opettajille jakaa kokemuksia, käydä pedagogisia keskusteluja ja yhdessä miettiä ja kehitellä uusia toimintatapoja ja saada näin matalan kynnyksen tukea toisiltaan. Ammatillinen keskustelu on tärkeää. Tämä on se tapa, millä kehitymme. Hyvä laitetaan kiertämään. 

Saija Hieta Henkilöstön kehittäjä, Opelix – osaava oppilaitos -hankkeen projektipäällikkö, Koulutuskuntayhtymä Tavastia


ESITTELIJÄT/TEEMAT:
1)     "Our Future - Our Games" Luovaa kirjoittamista ja koodausta integroiva kurssi lukiossa
Jukka Koponen, Janakkalan lukio
2)     Flipped Learning
Tuija Rantanen + opiskelijat, Parolan lukio
3)     Onenote ja itsearviontikokeilu lv 2015 - 2016
Juha Lahti, Kaurialan lukio
4)     Tietokirjaprojekti AI2-kurssilla
Liisa Virtanen, Kaurialan lukio
5)     Monimedia kielten opetuksessa
Heini Syyrilä, Parolan lukio
6)     Kanta-Hämeen Malli-YK
Janne Taanila, Lammin lukio
7)     Lammin lukion ja peruskoulun yhteinen lehtiprojekti: Koululaisten Keski-Häme
Kirsi Saarikko, Lammin lukio
8)     Blogit opetuksen apuna
Leena Niemi, Hämeenlinnan Lyseon lukio
9)    Tiimijakso
Anne-Mari Keränen ja Säde Andstén, Hämeenlinnan lyseon lukio
10)  Kiltakoulut Ammattiopisto Tavastiassa. Digiloikan taustalla oleva pedaloikka: Pintakillassa mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa on arkea ja opiskelijat oppivat itse tekemällä ja visuaalisesti mallia katsomalla”
Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia, pintakäsittelyala
11)  Sähköinen, muokattava ja vuorovaikutteinen oppikirja: Miten se tehdään ja miten sitä käytetään?
Heikki Jokinen, Jari Isotalo ja Jani Mäkivalli, historian opettajat Forssan yhteislyseo
12)  Job shadowing – työssäoppimista verkostoitumalla ulkomailla
Taina Kemppi, Harri Kiesi, Osmo Mansukoski ja Marja Sévon, Forssan yhteislyseo
13)  Miten tehdä yhteistyötä kenialaisten kanssa?
Kirsi Pilhjerta-Mäki ja Simo Veistola, Forssan yhteislyseo
14)  Kirjatrailerit
Leena Päres-Schulman, Riihimäen lukio
15)  Yksilöllinen oppimispolku ruotsissa
Heidi Muumäki, Riihimäen lukio
16)  Oppiaineita yhdistävä kaupunkipeliprojekti
Päivi Merikanto, Ammattiopisto Tavastia ja Pauliina Pesonen, Hämeenlinnan taidemuseo
17)  TiimiDiili – koulu ja yrittäjyys-/työelämäyhteistyö 
       Tuija Tiala, Hämeenlinnan lyseon lukio









WORKSHOP 5, Monilukutaito - integroivaa ja innostavaa pedagogiikkaa

31.10.2016 Riihimäellä

Jyväskylän yliopiston tutkija Carita Kiili tarjosi Riihimäellä tehokkaan tietopaketin ja käytännön vinkkejä monilukutaidon maailmaan. Uusi LOPS mainitsee sanan monilukutaito lähes jokaisen oppiaineen yhteydessä, eli kyse ei ole millään lailla vain äidinkielen oppisisältöihin liittyvästä asiasta, päinvastoin.

Jotta pedagogiikka olisi innostavaa, tarvitaan mielekkäitä tehtäviä. Kiili tiivisti mielekkäiden tehtävien piirteet seuraavasti: 

a) tehtävä kiinnittyy reaalimaailman ongelmiin ja oppilaiden tuotoksilla on oikea yleisö
b) ongelma on avoin eli ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua
c) tehtävä on riittävän monimutkainen ja vaatii ajallista ja älyllistä panostusta
d) tehtävän tekeminen edellyttää monenlaista osaamista eli luo pohjaa yhteistyölle
e) tehtävä edellyttää valintojen tekemistä ja vaikutusten pohtimista
f) tehtävä ylittää oppiainerajat, tarvitaan eri tiedonalojen osaamista
g) monimuotoisten lähteiden käyttö edellyttää olennaisen erottamista epäolennaisesta ja edistää oppimista h) tehtävän lopputuotos on mielekäs ja opiskelija voi olla siitä ylpeä
i) lopputuotokset voivat olla sisällöiltään ja muodoiltaan erilaisia, opiskelijoiden valinnan mukaan.

Carita Kiili on itse tutkinut ja tutkii edelleen nuorten nettilukemista. Googletuksen ja yksittäisen faktan tarkistamisen vastapainoksi hän on luonut termin ”tutkiva nettilukeminen”, johon nuoria tulisi ohjata. Tutkivan nettilukemisen tavoitteena on ratkaista avoimia ongelmia (vrt. mielekäs tehtävä) tai ymmärtää erilaisia ilmiöitä. Tutkiva nettilukeminen on pitkäjänteistä, asiaan paneutuvaa, tietoa soveltavaa ja määrätietoista.

Tutkivan nettilukemisen osa-alueet ovat kaikki rakentamassa oppimista: kysymysten asettaminen, tiedonhaku, informaation kriittinen arviointi, synteesin laatiminen useista eri lähteistä, opitusta kertominen muille muodostavat kehän, jota pitkin edetään.
Kiili esitteli myös monenlaisia lopputuotoksia, joita nettilukemistehtävästä voi tuottaa:
tekstejä laatien: essee, mielipidekirjoitus, sähköposti, uutinen, raportti
puhuen ja esittäen: väittely, paneelikeskustelu, roolipeli, haastattelu, näytelmä, puhe
somessa jakaen: blogiteksti, twiitti, wikiteksti, nettikeskustelu
informaatiota jäsentäen: käsitekartta, merkityssuhdekaavio, pohtimiskaavio
monimediaisesti: esite, infograafi, diaesitys, sarjakuva, nettisivu, digitarina, video, posteri
Tutkimme yhdessä multimodaalisia tekstejä, jotka yhdistävät kirjoitettua kieltä, kuvaa, liikettä ja ääntä. Erityisesti infograafit nousivat esiin.

Laajojen mielekkäiden tehtävien teettämisestä nousi esiin, että matkan varrelle kannattaa sijoittaa ns. tarkistuspisteitä, joissa opettaja antaa palautetta sen hetkisestä työn vaiheesta ja opastaa tarvittaessa eteenpäin.

Multimodaalisten tekstien arviointi on uutta ja siksi monelle opettajalle haasteellista. Tässä Carita Kiilin infograafin arviointiin käyttämät kriteerit:
a) informatiivisuus (lähteitä on käytetty ja ne on merkitty näkyviin; sisältö vastaa otsikkoa; informaatio on selkeää ja tiiviisti ilmaistua)
b) tarinallisuus (lukijalle välittyy merkityksellinen sanoma)
c) tavoitteellisuus (tuotos palvelee jotakin tavoitetta ja on lukijalle hyödyllinen)
d) visuaalisuus (informaatio on jäsennelty ja havainnollistettu, kokonaisuus on harmoninen)

Saimme monisteena myös esimerkin ideapaperista videon laatimisen pohjaksi sekä nettilukutehtävän suunnittelupohjan.
Lisäksi saimme erittäin selkeät ohjeet nettilukutehtävän lähteiden rajaamiseen auttavan Googlen täsmähakukoneen käytöstä.


Kaikki materiaali löytyy Digisillan sähköisestä materiaalipankista ja on jaettu osallistujille myös sähköpostitse.

Kirjoittaja
Liisa Virtanen, Kaurialan lukio



WORKSHOP 6, Digitalisaatio työelämässä ja muussa yhteiskunnassa - mitä opiskelijoilta vaaditaan tulevaisuudessa?

Tämän kertaiseen Digisillan joulukuiseen workshoppiimme saimme vieraaksi taas todella hyvän ja monipuolisen kattauksen alansa todellisia osaajia.


Liisa Ilomäki Helsingin yliopistolta pohti kanssamme tulevaisuuden taitoja nuorten näkökulmasta. Ilomäki tutkii työssään juuri nuorten tulevaisuudessa kohtaamia taitoja ja keskiössä ovat etenkin nuorten tietotekniikkaan liittyvät valmiudet. Toisaalta vaikka digitalisaatio loikkii omia polkujaan, niin tärkeimmät taidot ovat kuitenkin paljon laajempia ja perustavanlaatuisempia kuten mm. luovuus, sosiaaliset taidot, asioiden jäsentämiskyky sekä oman elämän hallinta. 

Päivi Litmanen-Peitsalalla kirjastot.fi -palvelusta oli todella mielenkiintoisia näkemyksiä siitä mitä tieto tänä päivänä on. Nuorten, ja usein myös aikuisten, tiedon haku on keskittynyt sähköiseen muotoon, joka hoidetaan pääasiassa matkapuhelimella ja hyvin impulsiivisesti. Tieto ja sen viestiminen voi olla myös hyvin nopeaan muotoon ja tulkintaan "pakattua". Esimerkiksi kuvat, hymiöt, tykkäykset ja peukutukset ovat osa näitä. Yhdellä nuorella näitä viestejä, siis tietoa, voi kulkea jopa parikin tuhatta yhdessä päivässä. Tähän haasteeseen on myös tiedonhaun vastattava. Tieto ei ole siis enää fyysistä kirjaston hyllyjen kätköissä olevaa viisautta, vaan villeimmissä tulevaisuuden skenaarioissa esimerksi asiantuntijat voidaan ottaa keskelle luokkahuonetta milloin vain saman tyyppisellä tekniikalla kun Pokemon Go pelissä.

Markus Klöf, mm. Startup-ytrittäjä, Slush-tuottaja, seikkailija, kertoi oman tarinansa siitä mitä tulevaisuuden verkostomainen työmaailma on. Miten verkostoja syntyyja miten ne edesauttavat uralla eteenpäin. Asioita syntyy, kun niitä lähdetään vain tekemään, ja kun kivi on lähtenyt pyörimään, niin se tempaisee helposti mukaan kaiken ympärillä olevan. Tästä esim. Slush on hyvä esimerkki. Vapaaehtoistoiminta ja aktiivinen verkostoituminen on johtanut valtavaan innovatiiviseen yhteisöön ja kokretisoitunut jopa satojen uusien yritysten syntymiseen. Opettaja kuuntelivat todella suurella mielenkiinnolla Markuksen verkostomaista työskentelymallia, jossa työpäivän ohjelma koostuu monista erilaisista yrityksistä, yhdistyksistä, yhteisöistä ja digitaalisista viestimistä.

Kimmo Härmä, hankekoordinaattori

WORKSHOP 7, DigiTala - Suullista arviointia kielten YO-kokeisiin

Yo-kokeet sähköistyvät ja tämä tuo uusia mahdollisuukisa kokeen toteuttamiseen monella eri saralla. Kielissä suurimpia kehittelyssä olevia uudistuksia on tietokone avusteinen suullisen kielitaitojen mittaaminen.

Digitala-Hanke on kehittämässä juuri tämänkaltaista systeemiä. DigiTalasta vieraanamme oli kieltenopettajille suunnatussa workshopissa Erik Lindroos, Heini Kallio ja Aku Rouhe, jotka syväluotasivat puheenarviointiin liittyviä uudistuksia. Workshop järjestettiin Riihimäen lukiolla, joka on ollut jo aiemmin mukana DigiTalan tutkimuksen pilottikokeissa. Kielten opettajat olivat varovaisen myönteisiä uudistuksille ja hanke herätti paljon kiinnostusta ja pohdintaa tulevaisuuden tuulista.


” DigiTala on poikkitieteellinen tutkimushanke, jonka tavoitteena on kehittää tietokoneavusteinen suullisen kielitaidon koe lukion päättövaiheeseen. Hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitos, Käyttäytymistieteiden laitoksen fonetiikan oppiaine sekä Aalto-yliopiston Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitos. Toimimme yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Ylioppilastutkintolautakunnan, Suomen kieltenopettajien liiton ja Opetushallituksen kanssa.” (http://blogs.helsinki.fi/digitala-projekti/tietoa-digitalasta)



Kimmo Härmä, hankekoordinaattori

WORKSHOP 8, Digitalisaation haasteet


Tiistaina 14.3.2017 kokoonnuimme lyseolle teemalla Digitalisaation haasteet – työterveys ja hyvinvointi. Lyhyesti sanottuna tämän workshopin jälkeen ajatukset juoksivat, tarkoituksellisuus, merkityksellisyys ja kohtaaminen vyöryivät yli – halu kehittyä ja olla parempi nimenomaan kohtaamisessa jäi vahvasti esille. Tätähän se hyvinvointi oikeasti olisi – merkityksellistä kohtaamista!

Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salonen aloitti workshopin haastamalla ajattelua ja meilläkin vallitsevaa materiaalista maailmankuvaa. Onko onnellisuutta, että saamme lisää rahaa, mainetta, kunniaa ja laitteita? Vai onko onnellisuutta sittenkin se, mitä meillä on jo ympärillämme: ihmiset ja aika pysähtyä juttelemaan ja luomaan merkityksiä?


Arjen hektisyydestä, kiireestä ja loppuun palamisesta puhutaan paljon. Länsimaissa monet perinteiset kansantaudit ovat vähentyneet; esimerkiksi Suomessa kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on selkeästi vähentynyt 60-luvulta. Samassa ajassa kuitenkin mielenterveysongelmat ovat moninkertaistuneet. Kroppa siis kestää nykyisen elämänmenon, mutta mieli pettää vaatimusten alla. Miksi siis silti kulttuurimme edelleen ohjaa meitä kiireeseen ja jatkuvaan parempaan suorittamiseen. Entä luommeko omalle tekemisellämme tätä myös omille opiskelijoillemme? Onko arvo siinä, että tehdään nopeammin, paremmin ja uudemmalla sovelluksella? Eikö välillä olisi aika pysähtyä luomaan merkityksiä?

Salonen toi myös esille sen, kuinka iso osa teknologiaan käytetyistä raaka-aineista ei tuotantoketjunsa puolesta kestä päivänvaloa. Kun haluamme uudemman puhelimen, iPadin tai muun laitteen, ajattelemme vain siitä saatavaa etua – joka saattaa olla entiseen verrattuna huomattavan pieni. Mutta kun se laite on uusi! Kuinka moni ajattelee tuon uuden laitteen hintaa tuotantoketjun toisessa päässä?
Kärjistävää, tiedän. Mutta eikö kaiken kärjistämisen seasta ole löydettävissä pieni palanen totuutta? Salosen teemat ovat varmasti monella mielessä ja ajatuksissa, moni myös varmasti näkee ne arvokkaina, mutta miksi ne eivät päädy suuremmin julkiseen keskusteluun? Miksi meillä on aina kiire tai tarve saada se hippusellisen entistä parempi, ”hienompi” laite?

Voisiko nykyinen työ- ja koulumaailmakin pohjautua kohtaamiseen ja hyvinvointiin, eikä kiireeseen ja aina uuteen laitteeseen? Voisi, ainakin jos kysytään Vincit Oy:n Johanna Pystyseltä. Pystynen kertoi, kuinka Vincit Oy:ssä, joka muuten on muun muassa saanut tittelin Euroopan parhaana työpaikkana, kohdataan jokainen työntekijä yksilönä. Tässä työpaikassa työntekijöiden hyvinvointi on prioriteetti, joka loistaa valoaan kaikkeen tehtyyn työhön. Jokaista työntekijää ei puserreta samaan kaavaan, vaan jokainen kohdataan: onko kotona lapsi joka ei nuku? Tai kaksi? Vai onko yksityiselämää – ja siten työarkea – hämärtämässä vakava sairaus? Ei hätää, sillä työnantaja voi tarjota joustavuutta ja esimerkiksi unikoulun lapselle! Joustavuus ja kohtaaminen näkyvät – ja se on vieläpä helppoa. Työntekijän tarvitsee tarpeen tullen täyttää kaavake ja kertoa, mitä tarvitsee. Näin ollen keskitytään ongelmien ennaltaehkäisemiseen; eikä siihen perinteiseen, että tekemiseen ja työvuoren suuruuteen puututaan vasta, kun ongelmat ovat jo ajaneet työntekijän burnoutin partaalle.

Workshopin kaksi ensimmäistä puhujaa siis todella haastoivat omaa ajattelua ja tekemisen tapaa. Miksi sitä tosiaan pitää aina tehdä ja tavoitella enemmän, nopeammin ja paremmin? Miksei sitä voisi aiempaa enemmän oppitunneillakin pysähtyä ja todella keskittyä kohtaamiseen opiskelijoiden kanssa?
Kun ajattelua ja tekemisen tapaa oli näin haastettu, työfysioterapeutti Miitta Nordenswan haastoi sen asennon, jossa olimme vapauttaneet ajatuksemme. Kuinka moni meistä istui oikeasti hyvässä asennossa? Entä sinä, tätä tekstiä lukeva, istutko sinä ergonomisesta oikeassa asennossa? Nordenswan korosti sitä, että työkyvyn ylläpidon vuoksi pitäisi kalusteiden olla kunnossa – Vinkkinä uutta lukiorakennustakin ajatellen. Kyky säätää kalusteet esimerkiksi omaa pituutta ajatellen olisi keskeistä. Jälleen: ei kaikkia samaan muottiin, vaan jokaiselle sopivaksi muotoiltava muotti.


Kirjoittaja: Tiia Taskinen, Lyseon lukion digisillan yhteysopettaja

WORKSHOP 9, Tekijänoikeudet opettajan työssä


Digilupa? Muunteluoikeudet? Creative Commons -lisenssi? Sitaattioikeus?
Jos jokin otsikon termeistä tuntuu oudolta, kannattaa tutustua Tarmo Toikkasen materiaaliin tekijänoikeuksista. Toikkanen esittelee havainnollisesti tekijänoikeuden sudenkuoppia ja antaa oivia käytännön esimerkkejä ja ratkaisuja opettajan eri tekijänoikeusongelmiin.
Toikkanen toteaa, että tekijänoikeuslaki on hyvin monimutkainen, ristiriitainen ja vanhentunut laki, jonka tarkka noudattaminen tekee opettamisesta varsin vaikeaa. Siispä jokaisen koulun olisi syytä tehdä koulun ohjeet tekijänoikeuskysymyksiin. Tarmo Toikkanen lupautui auttamaan esimerkiksi sanamuotojen hiomisessa.
Toikkanen myös korostaa, että koulun johdon olisi hyvä tehdä linjaukset koulussa tekijänoikeudellisesti tulkinnanvaraisiin asioihin. Tärkeimmäksi periaatteeksi nouseekin se, ettei tuota taloudellista tappiota kenellekään. Siispä kannattaakin tarkistaa, millaiset luvat koululla on hankittuna esimerkiksi elokuvien katseluu. Ikävä kyllä usein saattaakin tilanne olla se, että koululle on ostettu kalliit lisenssit elokuvien katseluun, joista kukaan ei tiedä mitään.
Toikkasen suosittelee vahvasti Creative Commons -lisenssiä, jonka avulla opettaja voi jakaa ja saada käyttöönsä vapaasti jaettavia kuvia, videoita ja musiikkia. CC-lisenssin avulla opiskelijat voivat esimerkiksi etsiä videoonsa musiikkia rikkomatta kenenkään tekijänoikeuksia. CC-lisenssi mahdollistaa omien tekijänoikeuksien jakamisen muille. Lisensseillä on eri sisältöjä, joista osassa materiaalia saa jopa muokata.
Vielä vinkki! Kopiokissa-sarjakuva ja Kopiraittila sisältävät hyviä havainnollistavia keinoja opettaa haastaviakin tekijänoikeusilmiöitä nuorille.

Oli virkistävää oppia workshopissa uusi näkökulma tekijänoikeuksiin. Sen sijaan, että olisi kerrottu vain, mitä ei saa tehdä, tuli koulutuksessa paljon ideoita siitä, miten opetusta voi toteuttaa tekijänoikeuksia kunnioittaen.











Kirjoittaja: Kirsi Saarikko, Lammin lukion Digisillan yhteysopettja


WORKSHOP 10, (TOIVEUUSINTA) Digitalisaation haasteet 

Workshop 8 - "Digitalisaation haasteet" herätti niin paljon ajatuksia ja keskustelua, että otimme koko homman uudelleen niille opettajille, jotka eivät päässeet viimeksi paikalle. Koskaan ei tule liikaa pohdittua sitä, mikä todellakin on merkityksellistä ja tärkeää, mitä pitää oikeasti tavoitella ja millä keinoilla ja voimilla tämä onnistuu.


Sapluuna oli sama kuin keväällä:


·        Laajempi näkemys hyvinvoinnista à Arto O. Salonen, Helsingin yliopiston dosentti. Hyvinvoinnin ja nykyisen maailman haasteiden suhteet. http://artosalonen.com/


·        Työyhteisön hyvinvointi à Johanna Pystynen, henkilöstöjohtaja Vincit Oy. Työyhteisön hyvinvointi koko organisaation toiminnan lähtökohtana. http://www.hs.fi/talous/art-2000005079701.html


·        Henkilötason hyvinvointi à Antti Aitasalo, työfysioterapeutti, Mehiläinen. Käytännön vinkkejä hyvään ergonomiseen työskentelyyn ja työssä jaksamiseen.


Kiitokset kaikille vetäjille ja osallistuneille opettajille. Jatketaan näistä aiheista ja ajatuksista kohti konkreettisia ratkaisuja ja tekoja.


Kaikkihan ovat varmasti yhtä mieltä, että ratkaisuja ja tekoja tarvitaan. Esimerkiksi siihen, että tällä hetkellä arviolta jopa 80% digihuumamme elektroniikan mahdollistavasta koltaanista tulee Kongosta, missä mm. lapset kaivavat mineraaleja täysin epäinhimillisissä oloissa eristetyillä alueilla sotilaiden vartioidessa. Tämä yksi digitalisaation vaikeimmista haasteista on raadollisesti kiteytettynä alla olevan trailerin elokuvaan.






WORKSHOP 11, Itse- ja vertaisarviointi

Keskiviikkona 25.10.2017 Kaurialan lukion juhlasaliin kokoontui iso joukko koulutuskuntayhtymä Tavastian opettajia saamaan uusia näkökulmia ja oivalluksia arviointiin liittyvissä asioissa. Tavoitteena iltapäivässä oli ”luoda kokonaiskäsitystä lukion arvioinnista ja siinä erityisesti itse- ja vertaisarvioinnista”. Kouluttajana toimi tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio.

Aluksi nimettiin arvioinnin kivijalat: oppimiskäsitys, tavoitteet ja tehtävät.


Oppimiskäsitys - miten?
Tavoitteet - mitä?
Arvioinnin tehtävät - miksi?

Onko arviointi vain suorittamista vai onko se mietitty ylläolevien kysymysten kautta (kouluttaja muistutti, että lukiolaki 1998 arvioinnista on edelleen voimassa).

Ennakkotehtävänä oli tutustua LOPSin oppimiskäsitykseen.

Mitä lukiokoulutuksessa LOPSin mukaan arvioidaan?
(Tavoitteet ja sisällöt sekoittuvat usein keskenään – ja oppimateriaalit (sisällöt) ohjaavat opetusta. Taidot pakottavat ajattelemaan tavoitteita.)

  • Oppiminen ja edistyminen
  • Osaaminen
  • Työskentelytaidot
  • Käyttäytyminen 
  • Tiedonalasta lähtöisin olevat taidot
  • Vuorovaikutustaidot
  • Tiedonhankintataidot


Arvioinnin eri tapoja tarkasteltiin myös:

  • Diagnostinen arviointi on toteavaa, lähtötason arviointia
  • Formatiivinen arviointi on jatkuvan palautteen antamista eli oppimisprosessin arviointia
  • Summatiivinen arviointi on  osaamisen arviointia, jossa oleellista ovat tulokset, tuotoksetja produktiot
  • Prognostinen eli ennakoiva arviointi tavoittelee tulevaisuuden ennustamista arvioinnin avulla 


Ouakrim-Soivio painotti, että arvioinnin tulisi muodostaa kokonaisuus, jossa arvioinnin erilaiset tehtävät on otettu huomioon.

Arviointipalautteen merkitys oppimisprosessissa ja sen ohjaamisessa:
        Miksi oppilas onnistui, mitä korjattavaa tai parannettavaa?
Virheiden avulla mahdollisuus oppia.
        Palautteen oltava yksiselitteistä, selkeää ja se on hyvä antaa mahdollisimman nopeasti
Ei liian yleispätevää tai mitään sanomatonta.
Henkilökohtainen palaute.
        Palautteeseen kuuluu dialogi, sillä myös oppilaalla voi olla edotus suorituksensa tai toiminnan korjaamiseksi.
        Palaute perustuu tosiasioihin ja on konkreettista.

Tarkastelun pohjaksi otettiin myös  Andersonin ja Krathwholin taksonomia (2001) kognitiivisen prosessin (muistaa, ymmärtää, soveltaa, analysoida, arvioida, luoda) ja tiedon (fakta-, käsite-, menetelmä- ja metakognitiivinen tieto) ulottuvuuksista.

 
Itsearviointitaidot:

        Reflektio: opiskelija tarkkailee itseään ja omia tunteitaan, ajatuksiaan, toimintatapojaan ja oppimistaan (alakoulu).
        Itsearviointi: reflektioon perustuvaa oman toiminnan jäsentynyttä arviointia (yläkoulu).
         Metakognitio: tarkkailun ja arvioinnin perusteella tapahtuvaa oman kognitiivisen toiminnan ymmärtämistä (lukio).

Kouluttajan mukaan vertaisarvioinnille ominaista on, että ”arvioinnin suorittajat edustavat arvioitavan kaltaista kokemusta; että palautetta annetaan osana oppimisprosessia”. Se antaa ”erilaisia tapoja toteuttaa ryhmätyöskentelyn arviointia tai työskentelylle asetettujen tavoitteiden arviointia”.

Vertaisarvioinnin tavoitteena on:
        Tukea sitoutumista yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin ja työskentelyyn.
        Ohjata kantamaan vastuuta sekä omasta että muiden oppimisesta, työskentelystä ja työskentelyn loppuun saattamisesta.

Oppilaan tulisi ymmärtää, että itse- ja vertaisarviointi 1) kohdistuu tavoitteisiin 2) on dialogista – aloittaa keskustelun opettajan ja oppilaan välillä (opettaja ei ole auktoriteetti, joka kertoo oikean vastauksen)
3) on tehtäviltään erilaista ts. ohjaa oppimista ja seuraavien tavoitteiden asettamista. 4) opettaa oppilasta ymmärtämään, mitä hän jo osaa ja mitä ei vielä hallitse.

Kaikki arviointi tulisi kielentää niin, että oppilas ymmärtää saamansa arviointipalautteen tai osaa reflektoida omaa oppimistaan. 

Muutamia huomioita:
a) Älä pakkaa liikaa asiaa yhteen arviointilauseeseen. Monta tavoitetta yhdessä väittämässä --> huono.
b) Älä käytä sanoja tai lauseita, joita on vaikea ymmärtää.
c) Vältä väittämiä, joita on vaikea arvioida.

Tärkeitä muistettavia:
  • Mitä oppilas arvioi? 
  • Mihin ja miten hän saamansa arviointitietoa käyttää? 
  • Tukevatko väittämät oppilaan oppimista? 
  • Mikä tai mitkä ovat itsearvioinnin tavoitteet, entä sisältö? 
  • Onko tavoitteet kirjattu? 
  • Mihin arviointi kohdistuu?
  • Mihin ajalliseen tai asialliseen yhteyteen liittyy ja miten? 
  • Arvioiko oppilas omaa edistymistään suhteessa tavoitteeseen? Miten?
  • Mitä hyötyä itsearvioinnista on?


Arvioinnin keskeiset kysymykset: Mitä? Miksi? Miten? Kuka? Milloin? Missä muodossa? Onko opiskelija mukana?

MONIPUOLINEN ARVIOINTI = Monta eri kertaa, monella eri tavalla + tarkoituksenmukaisin arviointikeinoin.

EDISTYMISEN ARVIOINTI = Laadullista ja kuvailevaa, sanallista eli suullista tai kirjallista.

RAKENTAVA PALAUTE= Sisältää tosiasioita ja kuvausta, ei mielipiteitä. Kohdistuu toimintaan (tavoitteisiin) ei henkilöön.

PAJATYÖSKENTELY

A. Ryhmätöinä laadittiin saman aineen opettajien pienryhmissä jollekin kurssille jonkin osa-alueen itse- tai vertaisarviointikaavake.

     1) Mikä tai mitkä ovat itse- tai vertaisarvioinnin tavoite/tavoitteet? Entä sisältö?
  - Onko itse- tai vertaisarvioinnin tavoitteet kirjattu?
      2)Mihin itsearviointi kohdistuu?
  - Tietoihin, taitoihin, työskentelyyn, edistymiseen, johonkin muuhun, mihin?
3)Mihin ajalliseen ja / tai asialliseen yhteyteen itse- tai vertaisarviointi liittyy? Miten?
4)Arvioiko opiskelija omaa edistymistään suhteessa asetettuun tavoitteeseen tai tavoitteisiin? Miten?
  - Edistymisen arviointi on yleensä laadullista ja kuvailevaa.
5)Mitä hyötyä itse- tai vertaisarvioinnista on
  a) opiskelijalle itselleen b) opettajalle c) ryhmälle?

B. Sen jälkeen suunniteltiin ryhmän kanssa jonkin oppiaineen oppimiskokonaisuuden (= tietyn tavoitteen ja sisällön) arviointi niin, että oppilailla on mahdollisuus osoittaa oppimistaan monta eri kertaa ja monella tavalla. Piti valita sellainen tavoite ja sisältö, jonka voi toteuttaa käytännössä muutaman viikon kuluessa.

Apuna käytettiin arvioinnin keskeisiä kysymyksiä (pallokuvio työskentelypohjana):



C. Lopuksi vielä arvioitiin ryhmätyön sujumista pienryhmässä keskustellen seuraavien kysymysten avulla:

1. Miten työtehtävät jakautuivat ryhmäläisten kesken?
2. Miten sinä edistit työskentelylle asetettujen tavoitteiden saavuttamista?
3. Miten muut ryhmäläiset osallistuivat työskentelyyn?
4. Missä onnistuitte?
5 Mitä olisitte voineet tehdä toisin?
6. Arvioi, miten ja missä määrin asettamasi tavoite tuli saavutettua.

D. Työskentely purettiin asettumalla janalle, jonka toiseen laitaan menivät ne, jotka saivat työpajasta paljon uutta ja toiseen ne, jotka eivät saaneet mitään uutta. Suurin osa oli melko keskellä, enemmän saamapuolella. Sitten kouluttaja kysyi 3-4 osallistujalta: ”Miksi seisot siinä?”


Kirjoittaja:
Liisa Virtanen, Kaurialan lukio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti